Heihoi,

Ihan ensimmäiseksi anteeksipyynnöt harvalukuisille, mutta olemassaoleville, ihanille lukijoilleni. oon ollut aika pitkään tauolla. Kiirusta, reissuja ym. ei ole paljoa ehtinyt tietokoneen äärellä istua. Koitan nyt taas saada vähän aktiivisemmin tekstiä tännekin :)

Elo-syyskuu meni syksyn satoa hamstratessa, keikkareissuilla miehen kanssa ja vaelluksella. Kasvihuone ja -maa tuottivat hyvin satoa, tänäänkin vielä hain viimeisiä rehuja leivän päälle. Pääsimme myös maistamaan kasvattamaani Trinidad Scorpionia, joka on maailamn tulisin chililajike. Mies pystyi nappasemaan semmosen veitsenkärjellisen, minä n. 1mm x 1mm kokoisen palasen, ja silti polte oli järkyttävä! :D Molemmat kestetään hyvin tulisuutta, mutta tuota en laittaisi ruokaan edes puolikasta yksilöä, koska se peittäisi alleen kaiken muun. Keittiössä leijaili yskittävä, polttoöljyn kaltainen aromi vielä pitkään, kun tuo yksi pieni pyöreä chili oli halkaistu. No, ainakin voi sanoa että kasvatus onnistui! :)

Yksi syksyn kohokohdista oli ehdottomasti vaellus Padjelantan kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa. Oikeastaan aloitimme reissumme Norjasta, pienestä Sulitjelman kaivoskylästä vuonojen kupeesta. Sinne auto, ja eiku matkaan. Maisemat olivat (jälleen) henkeäsalpaavan upeat. Siellä 2000m korkeudessa ei enää kasvanut juurikaan puita, pientä vaivaiskoivua ja pajua sekä erilaisia sammalia/jäkäliä vaan. Lunta, jäätä ja upeita vesiputouksia ja vuoristojärviä riitti, matkalle osui mukavasti myös tunturitupa eli pieni mökki, jossa sadepäivänä yövyimme mielellämme. Kuivina ei tosiaan pysytty, kun alueella oli satanut sen verran rankasti että pienetkin kosket virtasivat sen verran voimakkaasti etteivät korkeavartiset vaelluskengät riittäneet pitämään vettä. Lämpötila oli muutaman aseteen nollan molemmin puolin, mutta ihana supermuhkea tuplamakuupussi piti meidät hyvin lämpimänä. Hiusten pesu jääkylmällä vuoristovedellä, no, ei maailman ihanin kokemus, mutta onnistui hyvin mukin avulla, ilman että tarvitsi upottaa itseään kokonaan sinne jääjärveen (tämän kun olisi hoksannut jo edellisilläkin reissuilla) :D 4 päivää ja n. 90km, melko poikki oltiin mutta onnellisia. Miten ihanalta maistui ihan tavallinen hampurilainen pikkukylän grillillä reissun päätyttyä <3












































Vaatteita on edelleen syntynyt tiuhaan tahtiin. Jostain tämä innostus vaan kumpuaa. Sitä on vaan lisännyt se, että oon saanut lisää ihania lahjoituspusseja ja tuunaillut myös asiakkaiden omia vaatteita tilauksesta, se on kuulkaa superihana tunne kun joku tuo sulle vaatteen, ja sanoo että tee tälle jotain, tämä ei ole yhtään mun näköinen, ja sitten lähtee sen vaatteen kanssa onnellisena kotiin :)

Laitetaanpa tähän vähäsen syksyn tekeleitä näytille.

Mieheni suvun Inarin mökillä syntynyt paita, mulla oli siis reissussa mukana jo kotona värjäilemäni paita + valkoinen kangastussi.

Vasemmalta oikealle: Vaaleanpunaisesta topista käsin värjätty toppi, vaaleankeltaisesta käsin värjätty tunika, sekä mustan teepaidan koristelu kangastussein. 

Mekko, alunperin musta, haalistettu valkaisuaineella ja koristeltu kangastussilla.

Toppi värjätty ja koristeltu kangastusseilla, Pitkis värjätty peruskeltaisesta, ruskea pitkis ensin käsitelty valkaisuaineen kanssa ja kuva piirretty kangastussilla.

Miesten tavallinen, haalistunut pitkähiha; hihat poistettu, värjäys ja kuva kangastussilla.

Revontulipaita, keikkapaidaksi omalle miehelleni toiveiden mukaan. Kloriitilla taitellen haalistettu, kangastusseilla väritetty.

Hame. Koottu itselle lahjoituksena saaduista nahkapajan jämäpaloista, jotka kävin tonkimassa roskiin menevistä. Ihan uutta nahkaa siis, pieniä "reikiä" ym. vikapaikkoja vaan, sopivat hyvin hameen tyyliin. Pitsiä tehosteena ja nepparit kiinnittäjinä, kokoa pystyy säätämään neppareilla n. XS -L välillä. Tein toisenkin tällaisen, väreissä musta-harmaa, se meni myyntiin asti:)

Tässäpä nyt jotain. Jatketaan seuraavalla kerralla :) Otan edelleen todella mielelläni vastaan myös tilauksia.