Kuten varmaan moni on osannut päätellä, mulla on ollut todella kiireinen huhtikuu. Täällä ei bloggaria ole paljoa näkynyt ja pahoittelen sitä. Korjataan se nyt.
Ajattelin kirjoittaa asiasta, joka on mietityttänyt paljon viime aikoina minua ja varmasti montaa muuta käsityöalan pienyrittäjää. Nimittäin hinnoittelusta. Siitä, miten asiakkaat eivät aina näe kaikkea työmäärää tuotteen takana ja tinkivät hintoja alas. Vertailusta isoihin halpaketjuihin. Pienyrittäjän omantunnon tuskista, kun kehtaa pyytää korkeana pidettyä hintaa työstä. Onko se hinta lopulta niin korkea? Mitä itse maksaisin uniikista käsityöstä? Itse olen hyvin paljon painiskellut juuri tämän hinnoitteluasian kanssa koska tällä hetkellä tarvitsen kaikki asiakkaat eikä oikein olisi varaa heitä käännyttää korkeilla hinnoilla pois. Toisaalta, jos käsityöalan yrittäjä polkee hintoja, siitä kärsivät myös kollegat koska asiakkaat usein äänestävät kukkarollaan. Uskottavuuskin saattaa kärsiä.
Kuulen paljon asiakkailta hintavertailuja isojen halpavaateketjujen hintoihin. H&M; Lindex, Kappahl, Gina Tricot, Cubus, BikBok, paljon muitakin isoja toimijoita löytyy. Iso osa kuluttajista hankkii vaatteensa juuri heiltä koska se on helppoa ja samalla pysyy automaattisesti muodin harjalla, koska valikoimat vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin. Kynnys heittää muutaman kerran käytetty toppi roskiin tai kierrätykseen ei ole suuri, koska se ei ole maksanut paljon mitään. Kirpparit ja vaatekeräyslaatikot täyttyvät tiuhaan tahtiin. Oman bisnekseni kannalta hyvä asia; saanhan runsaasti uutta materiaalia mistä valmistaa omia tuotteitani mutta yleisesti huono, koska tämä meidän pallo kärsii vaateteollisuuden jätteistä ja päästöistä, eikä halpatyövoimakaan kovin eettistä ole.
En syyllistä enkä paheksu, ilman muuta jokainen tekee omat valintansa kuluttajana ja löytyyhän noilta halpisketjuilta paljon kivova vaatteita. Se pieni vihreä hippi minussa kuitenkin aina toivoo että ihmiset vähän enemmän miettisivät kulutustottumuksiaan, niin vaate- kuin muussakin shoppailussa.
Päänvaivaa minulle aiheuttaa, kun yritän selittää miten paljon olen työtä tehnyt vaatteen muodonmuutoksen eteen. Asiakas on saattanut tuoda minulle tuunattavaksi 4 euroa uutena maksaneen, muutaman kerran käytetyn topin ja nyt kehtaan pyytää siitä moninkertaisen summan. Kyllähän sitä itsekin alkaa miettimään ja kyseenalaistamaan omaa hinnoitteluaan. Moni asiakas ajattelee helposti että "pikku juttu, tekisin itsekin" Jostain syystä moni luulee myös että yrittäjille tarvikkeet ja materiaalit ovat halvempia (eivät ole). En pidä tinkimistä automaattisesti negatiivisena asiana ja annan itsekin joskus alennuksia ihan oma-aloitteisesti, mutta jos tingittävä summa alkaa olla iso, siitä tulee kyllä jo vähän paha mieli tekijälle. Esimerkkinä; Sain kerran käsin värjäämästäni ja maalaamastani topista tarjouksen 10€ ja alkuperäinen hinta oli 28€. En myynyt toppia, mutta jäin miettimään, mikä sai kyseisen henkilön tarjoamaan niin alhaista hintaa ja myös sitä oliko toppi kuitenkin liian kallis. Hetkellisen pohdinnan jälkeen totesin että ei kyllä ollut.
Selventääkseni vähän työmäärää piirtelin (Paintilla) tämmösen kaavion, mitä esimerkiksi perustopin tuunaus pitää sisällään (klikkaa isommaksi):
Värien ja maalien sekä raaka-aineiden lisäksi kustannuksia tulee esim. värjäykseen tarvittavasta vedestä ja sähköstä, nettisivujen ja nettikaupan ylläpidosta, markkinoinnista ja postituksista, teipistä, tusseista, ompelulangoista, pientarvikkeista korunvalmistukseen, ompelukoneiden huollosta ja varaosista, postitus- ja materiaalinhankintamatkoista autolla.. Osallistuminen erilaisiin tapahtumiin myyjänä myös maksaa. Puhumattakaan pakollisista yrittäjän vakuutuksista. Lisäksi arvonlisäverot, jotka sisältyvät kuluttajahintoihin ja jotka yrittäjän on pulitettava valtiolle kiltisti joka myyntikuukaudelta (24% myynneistä). Myös aikaa kuluu, välillä reippaastikin, välillä vaate vaatii useamman värjäyskerran. Tuntipalkkaa en uskalla edes lähteä laskemaan. Kuusannan kohdalla juuri kierrätetty materiaali ja yhteistyösopimus ihanan Seinäjoen kierrätyskeskusken kanssa mahdollistavat hintojen pysymisen kohtuullisena.
Kaavioon on vaikea arvioida eri työvaiheiden hintoja koska jokainen vaate on niin erilainen ja saa erilaisen kohtelun. Hinta määräytyy hyvin pitkälti tarvittavien väriaineiden ja työhön käytetyn ajan perusteella (laitan hieman extraa jos erityisen kovatöinen).
Tämmösiä minä nyt oon miettinyt. Yhden halpistopin voi muuttaa uniikiksi taidevaatteeksi jolla sen käyttäjä erottuu massasta, mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä ihan ilmaiseksikaan :) Ihan mitä tahansa en minäkään materiaaliksi kelpuuta ja välillä joutuu tekemään rankkojakin korjaustomenpiteitä. Kyllähän se välillä pistää harmittamaan kun joku kommentoi, "tuommosen tekis 10 minuutissa itse". Kun eipä taitais tehdäkään ;)
Nyt on kaunis kevätpäivä, huomenna tämä tuunailija suuntaa Seinäjoelle Lounaskahvila Sapuskan ja kierrätysmyymälän suureen vappuriehaan joka samalla toimii avajaisina uudistetulle Kierrätyskeskukselle. Kiva päästä näkemään miltä uudet, isommat tilat näyttävät. Ohjelmassa on myös muotinäytöksiä ja muuta kivaa. Toivon mukaan sää pysyy kauniina koska ajattelin matkustaa sinne polkupyörällä! :) Tähän loppuun voisin pitkästä aikaa laittaa muutaman kuvan kevään aikana valmistuneista omista suosikeistani.
Lannevaate/vyö kierrätettyä nahkaa ja huonekalutehtaan leikkuujätettä, maalaukset käsin, puuhelmiä koristeena
Korvakoruja kierrätetystä nahasta, UV-aktiiviset maalaukset
Käsin värjätty huppari <3
Toinen huppari käsinmaalatulla kuvalla:
Vaatteiden materiaalit Seinäjoen kierrätyskeskus, nahka paikalliselta huonekalutehtaalta
Mekot/topit, käsin värjätty/maalattu
Vaatteiden materiaalit Seinäjoen kierrätyskeskus, nahka paikalliselta huonekalutehtaalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti